Nniiden Lockheed P-3 Orion on Yhdysvaltain laivastolle kehitetty ja 1960-luvulla esitelty nelimoottorinen potkuriturbiini sukellusveneiden ja merivalvontalentokone. Lockheed perusti sen L-188 Electra -kaupalliseen lentokoneessa. Ilma-alus erottuu Electrasta helposti sen erottuvalla hännänpistimällä tai "MAD Boomilla", jota käytetään sukellusveneiden magneettiseen havaitsemiseen.
Nniiden Lockheed P-3 Orion on nelimoottorinen potkuriturbiinikone, joka on suunniteltu meripartiointiin ja sukellusveneiden vastaiseen sodankäyntiin. Se on peräisin Lockheed L-188 Electrasta, kaupallisesta matkustajakoneesta, joka ei ollut kovin onnistunut suihkukäyttöisten kilpailijoiden syntymisen vuoksi. P-3 Orionissa on erottuva pyrstöpuomi, jossa on magneettinen poikkeamailmaisin (MAD) vedenalaisten sukellusveneiden paikantamiseksi. Siinä on myös pommipaikka ja siipipisteet erilaisten aseiden ja antureiden kuljettamiseen.
P-3 Orion lensi ensimmäisen kerran vuonna 1959 ja tuli palvelukseen Yhdysvaltain laivaston kanssa vuonna 1962. Se korvasi vanhemmat Lockheed P2V Neptune- ja Martin P5M Marlin -koneet, joissa oli mäntämoottorit. P-3 Orion on käynyt läpi useita päivityksiä ja muutoksia vuosien varrella, mikä parantaa sen elektroniikkaa ja ominaisuuksia. Se voi kuljettaa ohjuksia, torpedoja, pommeja, sonopoijuja ja muita laitteita pinta- ja vedenalaisten kohteiden havaitsemiseksi ja hyökkäämiseksi.
Nniiden P-3 Orion on edelleen aktiivisessa palveluksessa useissa merivoimissa ja ilmavoimissa ympäri maailmaa, vaikka hän on yli 60 vuotta vanha. Se on osoittautunut monipuoliseksi ja luotettavaksi alustaksi merivalvontaan, tiedusteluun, pintasodankäyntiin ja sukellusveneiden vastaiseen sodankäyntiin. Sitä on käytetty myös muihin tehtäviin, kuten tieteelliseen tutkimukseen, ympäristön seurantaan, huumeiden kieltämiseen ja humanitaariseen apuun. P-3 Orionin odotetaan pysyvän toiminnassa ainakin vuoteen 2035 asti, jolloin se korvataan asteittain uudemmilla lentokoneilla, kuten Boeing P-8 Poseidonilla.