Stridsvagn 103 – Valokuvat & Video

Nniiden Säiliö 103 (Strv 103), also known as the S-Tank, was a Swedish post-war main battle tank. It was known for its unconventional design: it was turretless with a fixed gun traversed by engaging the tracks and elevated by adjusting the hull suspension. While turretless armoured fighting vehicles are usually classified as assault guns or tank destroyers, despite its unique gun laying process the Strv 103 is considered a tank because its designated combat role matched those of other tanks within contemporary Swedish doctrine. It is the only main battle tank and the only tank of any kind since the World War II era to dispense with a turret. The Strv 103 was designed and manufactured in Sweden. It was developed in the 1950s and was the first main battle tank to use a turbine engine. The result was a very low-profile design with an emphasis on defence and heightened crew protection level. Strv 103s formed a major portion of the Swedish armoured forces from the 1960s to part of the 1990s, but have since been removed from service in favour of the Stridsvagn 122.

Lähde: Stridsvagn 74 Wikipediassa

Stridsvagn 103 (Strv 103), joka tunnetaan myös nimellä S-Tank, oli ruotsalainen sodanjälkeinen päätaistelupanssarivaunu, joka suunniteltiin ja valmistettiin Ruotsissa. Se oli ensimmäinen päätaistelupanssarivaunu, joka käytti kaasuturbiinimoottoria, ja ainoa massatuotettu säiliö toisen maailmansodan jälkeen, joka luopui tornista. Siinä oli epätavallinen muotoilu kiinteällä aseella, joka oli suunnattu säätämällä raitoja ja jousitusta. Tuloksena oli erittäin matalaprofiilinen säiliö, jolla oli korkea selviytymiskyky ja miehistön suoja. Strv 103 muodosti suuren osan Ruotsin panssarivoimista 1960-luvulta 1990-luvulle, jolloin se korvattiin Leopard 2 -versioilla Stridsvagn 121 ja Stridsvagn 122.
Englanniksi Stridsvagn tarkoittaa taisteluvaunua tai panssarivaunua, ja 103 tulee siitä, että se on kolmas Ruotsin palveluksessa oleva panssarivaunu, joka on varustettu 10 cm: n aseella. Strv 103 kehitettiin 1950-luvulla vaihtoehtona kalliille ja raskaalle KRV-projektille, joka ehdotti 155 mm: n sileäreikäistä tykkiä värähtelevässä tornissa. Strv 103: n suunnitteli Sven Berge, joka perusti konseptinsa ajatukseen, että taistelussa osumariski liittyy läheisesti säiliön korkeuteen. Hän ehdotti, että uuden säiliön tulisi olla mahdollisimman alhainen, mikä voitaisiin saavuttaa vain poistamalla torni. Tämä vähensi myös säiliön painoa ja monimutkaisuutta ja mahdollisti ainutlaatuisen aseen asettamisprosessin, jossa käytettiin telaketjuja ja jousitusta aseen kohdistamiseen. Strv 103:ssa oli kolmen hengen miehistö: komentaja, ampuja/kuljettaja ja takakuljettaja. Takakuljettaja pystyi ajamaan säiliötä taaksepäin täydellä nopeudella, mikä lisäsi sen liikkuvuutta ja joustavuutta.
Strv 103 oli aseistettu Bofors L74 10,5 cm L/62 rihlatulla aseella, jossa oli automaattilataaja ja 50 patruunaa. Pistoolilla oli suuri kuononopeus ja tarkkuus, ja se pystyi ampumaan sekä tavanomaisia että evästabiloituja ammuksia. Strv 103: ssa oli myös kolme 7, 62 mm: n konekivääriä: kaksi kiinteää eturungossa ja yksi ilmatorjunta säiliön päällä. Lisäksi siinä oli kaksi 71 mm: n lyyralaastia valaistus- ja savutarkoituksiin. Strv 103: ssa oli komposiittipanssari, joka koostui teräslevyistä, joiden välissä oli muovinen täyteaine. Panssarin paksuus vaihteli 15 ja 40 mm:n välillä, mutta suuren kaltevuuskulmansa ansiosta se tarjosi tehokkaan suojan jopa 337 mm kineettisen energian ammuksia vastaan ja jopa 600 mm muotoiltuja latauskärkiä vastaan.
Strv 103: ssa oli kaksi moottoria: dieselmoottori ja kaasuturbiinimoottori. Dieselmoottoria käytettiin matka-ajoon ja hidaskäyntiin, kun taas kaasuturbiinimoottoria käytettiin säiliön tehon ja nopeuden lisäämiseen. Strv 103: ssa oli hydrostaattinen voimansiirto, jossa oli kaksi eteen- ja kaksi peruutusnopeutta, sekä kaasuhydraulinen jousitus, joka pystyi säätämään rungon korkeutta ja kallistusta. Strv 103:n suurin maantienopeus oli 60 km/h eteen- tai taaksepäin ja toimintasäde 390 km. Strv 103 pystyi myös uimaan vesiesteiden yli käyttämällä telaketjujaan potkureina ja snorkkelijärjestelmäänsä.
Strv 103:a valmistettiin neljänä versiona: A, B, C ja D. A-versio oli ensimmäinen tuotantomalli, jossa oli Rolls-Royce K-60 -dieselmoottori ja Boeing GT502-10MA -kaasuturbiinimoottori. Se otettiin käyttöön vuonna 1967 ja päivitettiin B-standardiin vuosina 1970-1971. B-versiossa oli parannetut tulenjohtojärjestelmät, radiot, pimeänäkölaitteet, ilmanvaihtojärjestelmät ja ammusten varastointi. Siinä oli myös tehokkaampi Boeing 553 -kaasuturbiinimoottori. C-variantti esiteltiin vuosina 1978-1984, ja siihen tehtiin lisäparannuksia palontorjuntajärjestelmiin, panssarisuojaukseen, NBC-suojausjärjestelmiin, sähköjärjestelmiin ja moottorin jäähdytysjärjestelmiin. Siinä oli myös uusi Detroit Diesel 6V-53T -dieselmoottori, joka korvasi Rolls-Royce K-60 -moottorin. D-variantti oli ehdotettu päivitys, joka ei koskaan toteutunut, mikä olisi sisältänyt uuden sileäreikäisen aseen, parannetun automaattilataajan, uudet nähtävyydet ja uudet radat.
Strv 103: ta pidettiin onnistuneena säiliörakenteena, joka täytti sen vaatimukset edullisesta, matalaprofiilisesta, selviytymiskyvystä, liikuteltavasta ja joustavuudesta. Se suoriutui hyvin kokeista ja harjoituksista muita Naton tankkeja, kuten Leopard 1:tä, vastaan